perjantai 27. tammikuuta 2012

Maitoteollisuuden todellisuus

Maito ja Terveys ry, Mistä maito tulee: ”Kun lehmä synnyttää pienen vasikan, sitä sanotaan poikimiseksi. Lehmä poikii yleensä kerran vuodessa. Ennen poikimista lehmät ovat ummessa, eli ne eivät muutamaan viikkoon lypsä ollenkaan maitoa. [..] Pienet vasikat juovat äitilehmän maitoa. Joissakin navetoissa vasikat saavat imeä maitoa suoraan emänsä utareesta, toisissa navetoissa vasikat juotetaan tuttiämpärillä. [..] Vasikka voi jo muutaman minuutin kuluttua syntymästään nousta seisomaan omilla jaloillaan ja lähteä kirmaamaan ympäri navettaa.”

Maito ja Terveys ry, Maatilalla tapahtuu: ”Lehmä tuottaa paljon enemmän maitoa kuin vasikka tarvitsee. Siksi ihminen voi lypsää lehmiä ja ottaa maidon talteen. Eniten maitoa heruu juuri vasikoimisen jälkeen. Mutta jos lehmä saa hyvää rehua, se jatkaa maidontuotantoaan vuoden päivät. Sitten maidontuotanto vähenee ja loppuu kokonaan. Lehmä ehtyy, kun sen on aika saada toinen vasikkansa. [..] Lehmät lypsetään kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Ne pitävät lypsämisestä, kun utareet ovat täynnä maitoa.”

Kuinka paljon voidaankaan jättää sanomatta ja kätkeä niiden värikkäiden piirrosten taa, joiden pohjalta lapsi luo mielikuviaan. Niitä samoja mielikuvia, joilla aikuiset myöhemmin huijaavat itseään, kun latovat maitotuotteita ostoskoriinsa. Vihreitä niittyjä ja onnellisia eläimiä, jotka yksinkertaisesti mielihyvin antavat pois sen, mikä menee yli omien jälkeläisten tarpeen.

Lehmälle todellisuus on toinen.








3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi valita tähän vain (oletetusti) huonosti voivien lehmien kuvia? itse olen nähnyt lehmiä jotka voivat hyvin. asutko kaupungissa, onko sinulla omaa perspektiiviä, henkilökohtaista kokemusta siitä että lehmiä kohdellaan kaltoin? nuo ovat vain rajatapauksia. yleisesti omistaja haluaa pitää lehmänsä terveinä ja hyvinvoivina koska huono vointinen lehmä = tappio.

eläinten kaltoin kohteluissa on lähes aina takana väsymystä, mielenterveysongelmaa ym. pääosin lehmillä on täällä suomessa hyvä olla.

Vegaaniksiko kirjoitti...

Olen kirjoittanut tätä blogia sen periaatteen mukaan, ettei täällä tulla näkemään kuvia, joissa rikottaisiin eläinten kohtelusta säädettyjä lakeja. Sellaiset kuvat, vaikka vaikuttavia ovatkin, antavat aivan liikaa tilaa ajattelutavalle, jonka mukaan asiat olisivat suurimmaksi osaksi toisin. Tehotuotannon arki ilman niitä otsikoihin pääseviä ylilyöntejäkin on aivan tarpeeksi kurjaa ja riittää yhä useammalle perusteeksi jättää ruokavaliostaan eläinperäiset tuotteet.

Näistä kuvista kaksi (4, 9) ovat tuttuja eläinten oikeuksia ajavilta sivustoilta, yksi eläinkuljetuksia koskevasta mielipidekirjoituksesta Farmers Weekly-sivustolta (5), muut ylpeästi omaa tehotuotantoaan esittelevien tilallisten. Ja silti Sinäkin, ilmeisesti kanssani eri mieltä oleva, näet näissä huonosti voivia eläimiä. Eikö se jo kerro jotain?

En näe mahdollisena hyvinvoivaa tuotantoeläintä. Olosuhteisiin nähden, ehkä. Elämänsä mahdollisuuksiin nähden, ei koskaan. Ei mikään eläin synny tähän maailmaan ollakseen hyödyksi ihmiselle, vaikka niin moni näin tuntuukin ajattelevan. Mainitsemastasi yhtälöstä, jonka mukaan huonovointinen lehmä olisi omistajalleen tappioksi, ei tehotuotannossa voi millään pitää paikkaansa. Ei lehmälle ole luonnollista elää elämästään vain murto-osa ja sekin jatkuvasti poikien, jälkeläisistään erossa, lypsykoneesta riippuvaisena ja pahimmassa tapauksessa lähes koko vuoden parteen kytkettynä. Tehotuotanto tapahtuu aina eläimen kustannuksella. Olkoonkin, että tilallisista osa oikeasti välittää eläimistään, ei onnellinen eläin silti koskaan voi olla tuotantoeläin.

Ja ei, en ole kaupunkilainen.

Lemmi kirjoitti...

Sinulle on haaste!
http://turkooseja.blogspot.com/2012/03/haaste.html